~ Poiéma ~

~

Minä olen runo
se on ylen ihmeellistä
järjelläni käsittää

Runo jota en kirjoita itse
se runo kumpuaa lahjana Herran
sen saan nähdä mä kerran

Ylpeät se runo kiertää
korskeat ei voi sitä käsittää

Hiljainen on tuulenhenkäys
aina silloin kun sydän puhuu

Kuurot ovat silloin korvat 
korvat, jotka kuitenkin kuulevat

Sokeat ovat silloin silmät
silmät, jotka kuitenkin näkevät

Se on onni, pimeä onni
minun onneni, lahjana taivaan

~ 

 ποίημα