Klemensin Phoenix lintu ?
20.08.2018 16:30
Aika mielenkiintoista, että apokryfinen ( "alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty UT:n ulkopuolelle") "Klemensin kirje Korinttolaisille" esittelee meille kristityille "Egyptiläisen tarun", josta on tullut myös suosittu aihe myös varhaisessa kristillisessä taiteessa ja kirjallisuudessa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Klemens_I
Klemensin ensimmäinen kirje korinttolaisille (Kirjoitettu Roomassa vuonna 96.)
https://www.apokryfikirjat.com/klemens.htm
Luku 25.
"Miettikäämme sitä ihmeellistä merkkiä, joka tapahtui idän maassa, Arabian ympäristössä. On lintu, jota kutsutaan Phoenixiksi. Tämä, ollen ainoa lajissaan, elää 500 vuotta. Ja kun sen kuoleman hetki lähestyy, se tekee itselleen pesän suitsukkeesta ja mirhasta ja muista hajusteista, joihin se menee sisään, kun sen aika täyttyy, ja sitten kuolee. Mutta kun sen liha mätänee, se tuottaa erään madon, joka ravittuaan itsensä tuon kuolleen eläimen kosteudesta, työntää ulos sulkia. Sitten, kun se on tullut vahvaksi, se ottaa sen pesän, missä ovat sen edeltäjän luut, ja kantaen niitä se lentää Arabian maalta Egyptiin, kaupunkiin, jota kutsutaan nimellä Heliopolis. Siellä, päiväsaikaan, kaikkien nähden, se lentää ylös ja asettaa ne auringon alttarin ylle, ja tehtyään sen, se palaa takaisin. Papit siis katsovat ajan tilastoihin ja havaitsevat, että se on tullut 500. vuoden tullessa täyteen."
Lainaus Wikipedia: "Feeniks, feniks tai feenikslintu (kreikaksi ϕοῖνιξ, latinaksi phoenix) on muinaisen Egyptin mytologiassa sekä siitä johdetuissa taruissa myyttinen ja pyhä tulilintu. Feeniks on kuolemattomuuden ja ylösnousemuksen vertauskuva.
Alun perin egyptiläiset määrittivät feenikslinnun haikaran kaltaiseksi benu-linnuksi, josta kerrotaan Kuolleiden kirjassa ja muissa egyptiläisissä teksteissä. Se oli yksi Heliopoliin palvotuista symboleista, jolla oli voimakas yhteys nousevaan aurinkoon ja egyptiläiseen Auringon jumalaan Rahan. Muinaiset alkemistit nimittivät feeniksiä Hermes-linnuksi.[2] Okkulttisessa traditiossa feeniks symboloi sielua, ja Hermes eli Merkurius oli initiaation mestari. Feeniks on kuvattu muun muassa Steffan Michelspacherin alkemistisessa kirjassa Cabala vuodelta 1616.
Muinaisessa Kiinassa oli tarulintu Feng-huang, jossa yhdistyivät alkulajit jin ja jang. Sen vuoksi lintu oli myös avioliiton vertauskuva. Juutalaisessa tarustossa Feeniksiä vastaavan linnun nimi oli Milcham. Sen kuolemattomuus selitettiin niin, että se oli ainoa eläin, joka ei paratiisissa syönyt Eevan tarjoamaa hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, joten se sai jumalalta palkinnoksi kuolemattomuuden.
Linnun sanottiin elävän kerrallaan joko 500, noin tuhat tai 1461 vuotta, ja olevan häikäisevän kaunis punakultaisissa höyhenissään. Vaikka kuvaukset linnun ulkonäöstä ja elinajasta vaihtelevat, siitä tuli suosittu aihe varhaisessa kristillisessä taiteessa ja kirjallisuudessa. Se omaksuttiin jälleensyntymisen, kuolemattomuuden ja kuolemanjälkeisen elämän symboliksi."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Feeniks
Adventistit usein painottavat, että kristinuskoon on varhaisen katolilaisuuden kautta tullut Egyptiläistä ja Hellenistisiä vaikutteita ja tämän kyllä tämä Klemensin kirje kyllä osoittaa hyvin epäraamatullisesti.
Itse kyllä olen löytänyt ns. "sielun kuolemattomuuden" aivan toista kautta kuin näistä "taruista"!
Vrt. kirjoitukseni https://otakoppi.webnode.fi/news/jo-tuonelassa-olemme-paratiisissa-/
Vaikka Klemens kirjoittaa luku 5 näin: <<" Asettakaamme silmiemme eteen hyvät apostolit. Pietari, epäoikeudenmukaisen kateuden kautta, ei kestänyt yhtä tai kahta, vaan monta taakkaa, ja viimeisenä, johdatettuaan todistuksensa, lähti siihen kunnian paikkaan, jonka hän ansaitsi. Kateuden kautta myös Paavali näytti esimerkillään sen palkinnon, joka annetaan kärsivällisyydelle: seitsemän kertaa hänet heitettiin kahleisiin, hänet karkoitettiin, häntä kivitettiin, tultuaan sanansaattajaksi sekä idässä että lännessä, hän sai ylhäisen maineen uskonsa ansiosta, ja saarnattuaan vanhurskautta koko maailmalle, ja tultuaan lännen äärimmäisiin osiin, ja kannettuaan todistusta hallitsijoiden eteen, hän vihdoin lähti maailmasta, ja meni pyhään paikkaan tultuaan suurimmaksi kärsivällisyyden esimerkiksi.">>.... niin tämä "kunnian paikka" ja "pyhä paikka" jää jotenkin ontuvaksi tämän kirjoituksen nojalla uskoa, koska tämä 25 luvun taru on sen verran epäuskottava että näin ei voi tämän perusteella uskoa.
Siksi pitäydyn edelleen vain raamattuun ja sen Sielu-käsitykseen.
Ja tietenkin vähän musaa myös ;)
https://www.youtube.com/watch?v=ToqNa0rqUtY
Klemensin ensimmäinen kirje korinttolaisille (Kirjoitettu Roomassa vuonna 96.)
https://www.apokryfikirjat.com/klemens.htm
Luku 25.
"Miettikäämme sitä ihmeellistä merkkiä, joka tapahtui idän maassa, Arabian ympäristössä. On lintu, jota kutsutaan Phoenixiksi. Tämä, ollen ainoa lajissaan, elää 500 vuotta. Ja kun sen kuoleman hetki lähestyy, se tekee itselleen pesän suitsukkeesta ja mirhasta ja muista hajusteista, joihin se menee sisään, kun sen aika täyttyy, ja sitten kuolee. Mutta kun sen liha mätänee, se tuottaa erään madon, joka ravittuaan itsensä tuon kuolleen eläimen kosteudesta, työntää ulos sulkia. Sitten, kun se on tullut vahvaksi, se ottaa sen pesän, missä ovat sen edeltäjän luut, ja kantaen niitä se lentää Arabian maalta Egyptiin, kaupunkiin, jota kutsutaan nimellä Heliopolis. Siellä, päiväsaikaan, kaikkien nähden, se lentää ylös ja asettaa ne auringon alttarin ylle, ja tehtyään sen, se palaa takaisin. Papit siis katsovat ajan tilastoihin ja havaitsevat, että se on tullut 500. vuoden tullessa täyteen."
Lainaus Wikipedia: "Feeniks, feniks tai feenikslintu (kreikaksi ϕοῖνιξ, latinaksi phoenix) on muinaisen Egyptin mytologiassa sekä siitä johdetuissa taruissa myyttinen ja pyhä tulilintu. Feeniks on kuolemattomuuden ja ylösnousemuksen vertauskuva.
Alun perin egyptiläiset määrittivät feenikslinnun haikaran kaltaiseksi benu-linnuksi, josta kerrotaan Kuolleiden kirjassa ja muissa egyptiläisissä teksteissä. Se oli yksi Heliopoliin palvotuista symboleista, jolla oli voimakas yhteys nousevaan aurinkoon ja egyptiläiseen Auringon jumalaan Rahan. Muinaiset alkemistit nimittivät feeniksiä Hermes-linnuksi.[2] Okkulttisessa traditiossa feeniks symboloi sielua, ja Hermes eli Merkurius oli initiaation mestari. Feeniks on kuvattu muun muassa Steffan Michelspacherin alkemistisessa kirjassa Cabala vuodelta 1616.
Muinaisessa Kiinassa oli tarulintu Feng-huang, jossa yhdistyivät alkulajit jin ja jang. Sen vuoksi lintu oli myös avioliiton vertauskuva. Juutalaisessa tarustossa Feeniksiä vastaavan linnun nimi oli Milcham. Sen kuolemattomuus selitettiin niin, että se oli ainoa eläin, joka ei paratiisissa syönyt Eevan tarjoamaa hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, joten se sai jumalalta palkinnoksi kuolemattomuuden.
Linnun sanottiin elävän kerrallaan joko 500, noin tuhat tai 1461 vuotta, ja olevan häikäisevän kaunis punakultaisissa höyhenissään. Vaikka kuvaukset linnun ulkonäöstä ja elinajasta vaihtelevat, siitä tuli suosittu aihe varhaisessa kristillisessä taiteessa ja kirjallisuudessa. Se omaksuttiin jälleensyntymisen, kuolemattomuuden ja kuolemanjälkeisen elämän symboliksi."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Feeniks
Adventistit usein painottavat, että kristinuskoon on varhaisen katolilaisuuden kautta tullut Egyptiläistä ja Hellenistisiä vaikutteita ja tämän kyllä tämä Klemensin kirje kyllä osoittaa hyvin epäraamatullisesti.
Itse kyllä olen löytänyt ns. "sielun kuolemattomuuden" aivan toista kautta kuin näistä "taruista"!
Vrt. kirjoitukseni https://otakoppi.webnode.fi/news/jo-tuonelassa-olemme-paratiisissa-/
Vaikka Klemens kirjoittaa luku 5 näin: <<" Asettakaamme silmiemme eteen hyvät apostolit. Pietari, epäoikeudenmukaisen kateuden kautta, ei kestänyt yhtä tai kahta, vaan monta taakkaa, ja viimeisenä, johdatettuaan todistuksensa, lähti siihen kunnian paikkaan, jonka hän ansaitsi. Kateuden kautta myös Paavali näytti esimerkillään sen palkinnon, joka annetaan kärsivällisyydelle: seitsemän kertaa hänet heitettiin kahleisiin, hänet karkoitettiin, häntä kivitettiin, tultuaan sanansaattajaksi sekä idässä että lännessä, hän sai ylhäisen maineen uskonsa ansiosta, ja saarnattuaan vanhurskautta koko maailmalle, ja tultuaan lännen äärimmäisiin osiin, ja kannettuaan todistusta hallitsijoiden eteen, hän vihdoin lähti maailmasta, ja meni pyhään paikkaan tultuaan suurimmaksi kärsivällisyyden esimerkiksi.">>.... niin tämä "kunnian paikka" ja "pyhä paikka" jää jotenkin ontuvaksi tämän kirjoituksen nojalla uskoa, koska tämä 25 luvun taru on sen verran epäuskottava että näin ei voi tämän perusteella uskoa.
Siksi pitäydyn edelleen vain raamattuun ja sen Sielu-käsitykseen.
Ja tietenkin vähän musaa myös ;)
https://www.youtube.com/watch?v=ToqNa0rqUtY