¤ Astronautteja ¤

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kuumatkalla, maan päällä
varjoissa,  nyt
me kaikki tääl

 Se jol ymmärrys viisain
se parhaiten nähdä
tuntea tiet,
jos minne asumaan pantu

 Ei vieras muukalainen,
tietää voi,
mis on kel kelläkin onni

 Onk se valon loistees
vaiko yös pimeimmäs,
ihmisten joukossa, vai
yksin sylissä yön

 Oman onnensa seppänä
kaik tääl kulkea saa,
vaik haaveita monia
sais syliinsä sulkee,

 Niin,  outo on ain toisen leikki
ja ei neuvossaan
toinen toistaan voi

 Yksin sinä synnyit ja,
yksin sinä kuolet
vaik valona lempeä
jakaa saitkin

 Tuntea nauraa, lempiä,
yhtä tai laumaa
niin yksin sinä Luojasi kohtaat
ja huomata viimein saat

 Täs nyt olen ja,
muut en voi...

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤